2016 Ylläs & Kuusamo

Sunnuntai 26.6.2016 klo 11.15 

Matkamme alkoi Etelä-Pohjanmaalta pohjoista kohti. Olimme matkassa pakettiautolla ja 9 v poikamme oli ensi kertaa näin pitkällä matkalla mukana. Päätimme matkata hänen ehdoillaan eli pysähtyä tarpeeksi usein. Päämäärämme samalle päivälle oli Camping Merihelmi, Iin kunnassa (ennen Kuivaniemen kunnassa).

• Ajoimme Kauhavan läpi kohti Sieviä ja pysähdyimme syömään tunnin kuluttua Evijärveltä Kaustiselle päin n. 20 km.

• Matka jatkui Toholampi-Ylivieskan ABC (pysähdys)-Oulainen (pysähdys)-Vihanti-Paavola-Liminka-Oulu-Ii (pysähdys Kärkkäisellä, tosi halpaa!).

• Saavuimme Campin Merihelmeen klo 17.05. Varasimme sieltä telttapaikan. Ylpyminen maksoi 16 € kkolmelta hengeltä. Tästä paikasta tuli ehdottomasti vaikipaikka, koska uimaranta oli tosi hyvä. Matalaa pitkältä matkalta. Poikakin pääsi näin ekaa kertaa uimaan meressä. Myös mökissä olisi ollut mahdollista yöpyä. Seuraavalla kerralla niin teemme, koska leirintäalue on aika lähellä päätietä, jonka johdosta telttaan kuului moottoriajoneuvojen äänet aika selvästi. Paikassa oli loistavat yleiset keitto- ja suihkutilat sekä grillauspaikka, joten telttailukokemus näin ensikertalaisille oli ihan ok. Seuraava yö jo yövytäänkin Ylläksellä mökissä.

Rannan kallioissa oli hienoja kuvioita

Hyönteiset "ilakoivat" ilta-auringossa

Hiekkaranta kylpi ilta-auringossa

 

Joka matkalta pyrin löytämään yhden höyhenen.

Maanantai 27.6.2016 klo 8.40

Lähdimme kohti Kemin Citymarkettia, josta oli tarkoitus ostaa seuraaviksi päiviksi jääkaappiin täydennystä, koska olemme Ylläksellä ma-to välisen ajan.

Pysähdyimme Kukkolankoskella ja Tuomaan pajassa Napapiirillä, josta lähetimme ensimmäiset postikortit kotiin ja sukulaisille. Tuomaan pajan jälkeen Karungissa näimme ekat porot pellolla makaamassa, mutta ne saattoivat myös olla joidenkin lemmikkejä.

Kun saavuimme Kolarin kautta Ylläksen mökille oli varjossa 24 astetta plussaa ja aika selkeää. Kello oli 14.50. Kun saimme auton purettua niin päätimme ajaa Ylläksen juurelle katsomaan ympäristöä. Saimme kuulla, että jos haluamme päästä Ylläksen huipulle vilä samana päivänä, niin sinne kannattaisi mennä heti, että huipulla olemiseenkin jää aikaa. Niimpä minä korkeanpaikankammoisena tein päätöksen, että mennään saman tien (olinkohan ihan hullu, ajattelin mielessäni). Niimpä sitten kädet hikoillen ja jalat täristen jännitin koko hissimatkan ylös asti, mutta ai että se oli sen väärtti. Mitkä näköalat ja mikä ihana ilma meille sattuikaan. Tässä sieltä laelta muutama kuva muistona.

Minun sydämeni jäi oitis näihin maisemiin <3 <3 <3

Tiistai 28.6.2016, klo 13.30, puolipilvistä, n. 20 astetta

Teimme päiväretken Ruotsin puolelle siten, että ajoimme Kolarin Kaunisjoensuusta Ruotsin puolelle (tie 403) ja sieltä 99-tietä pitkin kohti Muoniota. Jos olisimme tienneet, että ko. välillä ei ole YHTÄÄN kahvilaa, olisimme keittäneet kahvia mukaamme. Lisäksi 99-tie alkoi isolla tietyöllä, jossa tien kunto oli TODELLA huono. Autolla pystyi ajamaan n. 20 km:n matkan vain 30:ä. Yksi ilonpilkahdus oli Aareavaaran ja Kaalamakosken välissä oleva levähdyspaikka. Upea kota, paljon puita ja esteettömillekin soveltuva todella kaunis ja siisti ulkovessa. Suosittelemme pysähtymään.

Muonionjoki oli kyllä upea ilmestys. Muonioon päästyämme pysähdyimme heti ekalle huoltsikalle kahville. Kahvilanmyyjälle kerroimme kahviloiden puuttumisesta Ruotsin puolelta, niin sanoi siihen, että heillä "sivistys" päättyy Pellon korkeudelle Kebnekaista lukuunottamatta. On se kummallista miten meillä Suomessa on tämä pohjoisen kauneus ja hiljaisuus osattu hyödyntää naapurimaatamme paremmin. Tosin oma mieleipiteeni rajoittuu tosi vähäiseen kokemukseen.

Muoniosta palatessa pysähdyimme tiellä 940 varrella olevalle Äkäsmyllylle, joka oli merkitty karttaan nähtävyydeksi. Ei todellakaan suotta ollut sitä. Upea paikka, johon päätimme tehdä ajan kanssa oman retken seuraavana päivänä. 

Keskiviikko 29.6.2016, klo 10.15, puolipilvistä, 20-24 astetta

Teimme päiväretken Leville Sirkkaan, jonka jälkeen menimme Äkäsmyllylle uudestaan kahvien ja käristeiden kera. Leville ajaessamme jouduimme hiljentämään ja ihan pysähtymään asti, kun tietä oli porotokka ylittämässä.

Tästä tuli ihan mieleen Itävallan Schladmingenissa käyntini

Illansuussa mökillä ollessamme ukkonenkin jyrähteli jossain kauempana. Me kuitenkin säästyttiin sateilta. Palatessamme mökille Äkäsmyllyltä, ennen Äkäslompoloa, poro käveleskeli tien pientareella.
Kävimme tekemässä pienen sauvakävelylenkin ja sitä varten oli varustauduttava "tehokeinoin", kun heti poikettuamme pyörätieltä metsäpolulle, saimme melkoisen inisijäjoukon mukaamme. Jostain syystä (taas) kaikki pyöri vain minun kimpussa eikä miestäni ne kiertäneet yhtään. Hmph. Tänään mies kuuli meidän naapurilta, että enää ei hyttysiä pohjoisessa ollut. Täytyykin ensi vuoden matka ajoittaa sitten parempaan ajankohtaan ;)

Torstai 30.6.2016, klo 10.15.

Lähtö Ylläkseltä kohti Rovaniemellä olevaa Joulupukin pajaa. Matkan alkuvaiheessa Kittilää kohden ajaessa ensimmäinen kunnon sadekuuro koko matkamme aikana. Se olikin ainoa kunnon sadekuuro koko Ylläksen matkalla. Meltauksen ja Patokosken välissä Patovaaran mäessä poro jolkotteli vastaantulevien kaistalla vastaa, n. 52 km Rovaniemeltä pohjoiseen.
Kierreltiin Joulupukin pajan alueella jonkin verran ja sitten lähdettiin klo 13.30 kohti Kuusamoa.

Kemijoen ylitettyämme pysähdyimme syömään eväitä. Todella kaunis paikka! Kun jatkoimme matkaa ja lähestyimme Suomutunturia, niin seuraavan kerran näimme poron. Jotenkin alkoi tuntua siltä, että niihin törmäilee tällä itäisemmällä suunnalla enemmän kuin Ylläksen ympäristössä. Kun olimme neljännen kerran ylittäneet Napapiirin, niin "törmäsimme", ehkä odotetustikin, n. 20-päiseen porotokkaan, jos niin voi sanoa. Oli pakko ihan pysähtyä, että pääsivät tien yli. Ehdin kännykällä napata kuvan, mutta se ei kerro koko totuutta, kun poroja oli molemmin puolin autoa. Tämä tapahtui n. 4 km Posiosta pohjoiseen.

Viimeiset porot näimme Kuusamon Juuston kohdalla luonnonvaraisena, koska Kuusamon suurpetokeskuksessa näimme myös poroja.

Saavuimme Juuman leirintäalueelle, nimeltään Retki-Etappi. Olimme sieltä varanneet mökin etukäteen. Avaimia hakiessamme kuulimme, että Jyrävällä ehtisimme vielä illan aikana käydä, kun sinne olisi edestakaisin matkaa vajaat 6 km. Pieni Karhunkierroshan alkaa juuri tuolta Juumasta, joten olisi luonnollistakin käydä siellä. Se oli myös koko matkamme yksi suurimmista tavoitteista. Ja minulle yksi suurimmista koitoksista, koska liikkuva vesi yhdistettynä riippusiltoihin ovat korkean paikan ohella niitä kauhistuksen hetkiä, joista vatsanpohja jo etukäteen ilmoitteli. Minun oli pakko käydä Niskakosken riippusilta kävelemässä muutaman kerran edestakaisin ennen kuin uskalsin lähteä matkaan. Kun muutaman kerran sen käveli, niin ei enää ollut vaikeuksia, kun kroppa tavallaan sai varmuuden, että ei tarvitse mitään enää jännittää.

Tätä Jyrävällä käyntiä en unohda koskaan. Se jätti minun sisälleni lähtemättömän vaikutuksen. Tiedän tänne vielä palaavani uudelleen, mutta silloin kierrän koko Pienen Karhunkierroksen. Tuossa kuvassa hieman näkyy tummenevia pilviä. Siellä kauempana kuului jyrinää, mutta emme siitä välittäneet, kun emme voineet olla varmoja siitä mihin suuntaan ukkonen on menossa. 

Ennen Jyrävälle pääsyä alkoi satamaan ja ukkostamaan rankasti. Odottelimme suojassa sateen tyyntymistä. Tosin puun alla oleminen ei ole niitä ihan järkevimpiä paikkoja ukkosella, mutta muitakaan paikkoja ei ihan lähellä ollut. Jyrävälle päästyämme sade oli jo vähenemässä ja ehdimme siellä ottaa muutamat kuvat tästä koskesta. Koska ilma muuttui sen verran kosteaksi, niin jouduin luopumaan paluumatkan ajaksi järkkärillä kuvaamisesta ja siirtyä kännykällä kuvaamiseen.

Jyrävä läheltä

Jyrävä kaukaa, taustalla näkyy hyvin se millainen ilma oli.

Jyrävä läheltä

Kännykkäkuva Aallokkokoskesta

Kännykkäkuva Aallokkokoskesta

Kännykkäkuva, tässä Tuulentupa mökissä yövyimme. Makuutilat 4:lle hengelle, parvisängyt. Patjat olivat kovahkot ja yläsängylle meno hankalaa, samoin alastulo. Lopulta otimme yhden patjan lattialle ja minä nukuin siinä.

Paikalla muutamia saksalaisia asuntoautoilla ja vaeltajia. Yhteiset peseytymistilat ja wc olivat ihan ok. Mökissä oli sähköt, jääkaappi, pieni keittiö, kahvinkeitin sekä keittiön pöytä. Auton sai ajettua ihan ääreen. Kahviosta olisi saanut kahvilatuotteiden lisäksi myös syömistä, mutta meillä oli omat eväät mukana. Rauhallinen paikka ja plussaa oli vuokrahinta, 35 e/vrk. Varmasti tullaan uudestaan tänne.

Perjantai 1.7.2016, klo 10.15 (taas sama kellonaika), puolipilvistä

Lähdimme kohti Suurpetokeskusta, Juuso-karhua tapaamaan. Olimme perillä klo 11.30, satoi ja ukkosti, mutta me olimme onneksi varautuneet siihen. Pääsimme oppaan mukana kierrokselle, jonka kertomisen taito oli todella hyppysissä. Tämä ko. nainen sai kyllä pysymään mielenkiinnon herkeämättä ko. eläimessä, oli se sitten karhu, kettu, susi tai poro. Todella onnistunut käynti. Pojalle suurin kokemus oli se, kun sai antaa porolle heinää ja silittää sitä <3 <3 <3

Pysähdyimme vain kuvan otamista varten Hiljaisen kansan kohdalla, kun matkaa oli vielä ajettavana Suurpetokeskuksen jälkeenkin.

Näihin kuviin on ihana päättää elämäni ensimmäinen Lapin matka ja jatkaa matkaa kohti Vuokattia, jossa yövyimme pe-la välisen yön mökillä. Poika pääsi vielä matkan lopuksi Angry Birds puistoon Kajaanissa. Kotona Etelä-Pohjanmaalla olimme lauantaina 2.7.2016, klo 18.35. Kilometrejä koko matkan aikana kertyi yhteensä 2284 km!

Ensi vuonna takuulla uudelleen, mutta mihin kansallispuistoon sillä kertaa matkaamme, se jää nähtäväksi.